Luin jo jokin aika sitten David Rockin kuuluisan kirjan ”Your Brain at Work” ja huomaan palaavani siihen yhä uudestaan. Kirja herättää paljon ajatuksia sekä työssä että arjessa. Etenkin muutoksentekijälle David Rock tarjoilee useita oivalluksia.

Rockin ajatuksia on mahdoton kiteyttää blogiin, mutta hyvin yksinkertaistetusti hän kuvaa aivojen rajoitteita ja perustoimintoja, ja miten ne säätelevät ajatteluamme, tunteitamme ja toimintaamme. Kirja perustuu kattavaan aivotutkimukseen ja se kertoo kansankielisesti, mitä tämä tutkimus tarkoittaa käytännössä.

SCARF-malli

Rock summaa kirjansa ns. SCARF-malliin, joka muodostuu ihmisten perustarpeista tai toisin sanoen aivojen toimintaa säätelevistä keskeisistä palkkioista ja uhista. Nämä vaikuttimet ovat Status, Certainty, Autonomy, Relatedness ja Fairness.

David Rockin mukaan aivot reagoivat ns. uhkareaktiolla, jos ihminen kokee, että nämä tarpeet vaarantuvat tai niitä loukataan. Tarpeiden huomioiminen aikaansaa palkkioreaktion.

 

Uhka- ja palkkiomoodi aiheuttavat aivoissa erilaiset reaktiot. David Rockin mukaan uhkamoodi aktivoi sellaiset aivolohkot, jotka toimivat reaktiivisesti. Suutumme, loukkaannumme, pakenemme, stressaannumme, ärsyynnymme, sanomme tyhmästi jne. Tämä haittaa myös järkevää ajattelua ja luovuutta. Menemme ”lukkoon”.

Palkkiomoodi aktivoi aivolohkot, jotka esimerkiksi mahdollistavat järkevän ajattelun ja auttavat tunteiden säätelyssä. Meidän on silloin helpompi olla aktiivisia ja itse päättää, miten reagoimme johonkin tilanteeseen. Pystymme paremmin hahmottamaan eri näkökulmat.

Kaikkien SCARF-mallin osien ei tarvitse olla koko ajan täysin tyydyttyneitä. On erilaisia skaaloja ja esimerkiksi yhden tarpeen täyttyminen hyvin voi kompensoida toisen tarpeen vajavaisuutta. Elämän aikana nämä voivat myös vaihdella.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Meistä kukaan ei pysty välttämään reaktiivista moodia täysin. On olosuhteita ja tapahtumia, jotka saavat meidät toimimaan autopilotilla, vaikka kuinka yrittäisimme toimia toisin. Saatamme esim. tulkita tilanteita väärin tai jokin asia osuu erityisen herkkään kohtaan.

Kuitenkin ymmärtämällä aivojen perustoimintoja paremmin on helpompi säädellä omaa ajatteluaan, tunteitaan ja toimintaansa. Pystyn mm. ymmärtämään, miksi olen reagoinut voimakkaasti johonkin asiaan. Tunteet on helpompi sanoittaa. Jos olen toiminut tökerösti, on helpompi pyytää anteeksi, kun ymmärrän, mitä tapahtui. Tämä kaikki vaatii kuitenkin pysähtymistä, nöyryyttä ja itsereflektointia, mikä ei aina ole helppoa.

Koen myös, että tämä auttaa minua ymmärtämään muiden toimintaa ja ajattelua paremmin. Silloin minun on helpompi huomioida toisten tarpeita ja osoittaa empatiaa. En tietenkään koskaan pysty kokonaan ymmärtämään toisen ajatuksia tai maailmoja, mutta SCARF-malli on minusta yksi työkalu keskinäiseen kanssakäymiseen, välittämiseen ja konfliktien välttämiseen.

Vaikka SCARF-malli on kuvana hyvin yksinkertainen, asia sen takana on kuitenkin monimutkainen. Jokainen ihminen hahmottaa perustarpeet eri tavalla ja niiden tärkeysjärjestys on eri ihmisillä erilainen. Tapaamme hahmottaa ja tulkita näitä eri tarpeita vaikuttavat mm. arvomaailma, aikaisemmat kokemukset, oma elämäntilanne, totutut toimintamallit ja kulttuuri. Aivojen reaktioihin vaikuttavat myös vanhat jännitteet ihmisten välillä.

Esimerkiksi reiluus tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Statuksen tarve pitää jo itsessään sisällään konfliktin – aivot tuottavat palkkion tunteen, kun koemme olevamme jotakuta muuta parempi.

Entä miten toimitaan tilanteessa, jossa osalliset kokevat tarpeiden olevan keskenään ristiriidassa? Toinen esimerkiksi kokee, että hänen turvallisuuden tunnettaan uhataan, kun toinen pyrkii maksimoimaan oman turvallisuuden tunteensa. Mikä on tässä tilanteessa oikea kompromissi ja miten se löydetään, jos yksi tai useampi osapuoli on reaktiivisessa uhkamoodissa?

David Rockin kirja antaa monia vinkkejä, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Miten esimerkiksi voit vahvistaa statuksen tunnetta ilman, että nostat itsesi muiden yläpuolelle? Voit esimerkiksi kisata itsesi kanssa sen sijaan, että vertaat itseäsi muihin. Erään tutkimuksen mukaan itsensä voittaminen tuottaa saman palkkion aivoille kuin muiden voittaminen.

Pienet ja isot näkökulmat

Vaikka David Rockin kirja keskittyy ensisijaisesti perhe- ja työelämään, SCARF-malli antaa laajasti pohdittavaa sekä yksilötasolla että yhteiskunnan tasolla.

Miten aivomme tulkitsevat tilanteet ystävien kesken tai perheen sisällä, jos koemme, ettei meitä arvosteta? Miten suuttumus tai loukkaantuminen käsitellään? Miten järjestämme työmme ja hiljennämme aivojen hälytyskelloja, jotka keskeyttävät ajattelun ja keskittymisen? Miten eri ihmiset ymmärtävät reiluuden esimerkiksi yhteiskunnan tulonjaon tai yhteiskunnan asettamien sääntöjen suhteen? Mitä työpaikan autonomia tarkoittaa kullekin työntekijälle ja miten turvallisuuden tarve yhdistetään tähän?

Juuri nyt mietin, miten yhä kiihtyvä keskustelu ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta vaikuttaa meidän kaikkien ajatteluun ja toimintaan päättäjistä kansalaisiin. Ilmassa on paljon erilaisia uhkakuvia ja vaatimukset isoista yhteiskunnallisista muutoksista ovat päivittäin mediassa. Keskustelu ruokkii epävarmuutta ja herättää kysymyksiä reiluudesta.

Miten esim. epävarmuuden aiheuttama uhkareaktio pitäisi kohdata yhteiskunnallisessa keskustelussa? Onko muutoksentekijän paras työkalu maalata entistä isompia uhkakuvia? Mitä muita työkaluja voisi käyttää? Ehkä tarvitaan näitä kaikkia?

Näihin kysymyksiin ei ole helppoja tai yksioikoisia vastauksia. Mutta jos opimme enemmän aivojemme toiminnasta, meillä on paremmat edellytykset vaikuttaa omiin reaktioihimme ja ymmärtää muita ihmisiä. Se tekee välittämisestä helpompaa ja vahvistaa empatiaa. Ehkä kompromissien löytäminen helpottuu, kun käymme dialogia keskenään. Voimme ehkä vähentää konfliktien määrää, vaikka kukaan meistä ei pysty kokonaan välttämään niitä.

Emme ole täydellisiä, eikä meidän edes tarvitse olla täydellisiä. Olemme kaikki ihmisiä ja olemme samassa veneessä. Meillä on samat aivot ja perustarpeet kokea statusta, turvallisuutta, autonomiaa, yhteenkuuluvuutta ja reiluutta.