Kestävä kehitys on dynaaminen käsite. Se muuttuu maailman muuttuessa ja maali liikkuu koko ajan. Viime aikoina onkin keskusteltu siitä, miten hyvin kestävän kehityksen ajattelu vastaa nykyhaasteisiimme. Kestävän toiminnan rinnalle on nousemassa uusi sana – uudistava (regeneratiivinen) toiminta. Mihin tarvitsemme uutta termiä ja mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Monesti kestävyys tarkoittaa ympäristöllisten ja sosiaalisten haittojen vähentämistä, eli jalanjäljen pienentämistä. Pyritään minimoimaan toiminnan haitat taloudellisen kannattavuuden puitteissa. Itselläni tämä herättää useita kysymyksiä. Mitä haittojen minimointi käytännössä tarkoittaa? Riittääkö, että olemme vähemmän pahoja?

Keskusteluun on noussut myös toiminnan kädenjälki, jolla viitataan toiminnan yhteiskunnalliseen hyötyyn.

Ilmastonmuutoksen, luontokadon ja globaalin eriarvoisuuden kiihtyessä on ilmeistä, ettei vallitseva käsitys kestävyydestä riitä. Isossa kuvassa aiheutamme yhä enemmän haittaa kuin hyötyä. Nämä ovat lisäksi systeemisiä ongelmia, joissa asiat kietoutuvat yhteen.

Globaali ruokajärjestelmä on hyvä esimerkki epätasapainosta. Laskelmien mukaan ruokajärjestelmä on tappiollinen, kun huomioidaan myös järjestelmän haitat ympäristölle ja yhteiskunnalle.

On siis mentävä pidemmälle ja korjattava syntyneitä vaurioita. Tarvitsemme keinoja, joilla uudistamme järjestelmiämme palvelemaan maapallon, luonnon ja ihmisen tarpeita paremmin ja pitkäjänteisesti. Puhutaan esimerkiksi ekologisesta jälleenrakennuksesta. Edelläkävijät ovat tämän jo ymmärtäneet ja hyviä muutoksia on käynnissä, mutta lisää tarvitaan.

Uudistava toiminta edellyttää irtautumista lineaaritalouden toimintamalleista. Toimitaan kiertotalouden mukaan ja luonnon ehdoilla. Varmistetaan myös hyvinvoinnin perusedellytykset ihmiselle.

Uudistavan toiminnan ytimessä ovat seuraavat kysymykset:

  1. Mitä maailma tarvitsee?
  2. Miten korjaamme rikki menneitä järjestelmiä?
  3. Miten käännämme suunnan uudistavaksi luonnon ja ihmisen kannalta?

Uudistavassa toiminnassa asioiden tärkeysjärjestys muuttuu verrattuna kestävään toimintaan. Ympäristö ja ihminen asettavat rajat toiminnalle ja talous istutetaan tähän raamiin. On toki välttämätöntä, että toiminta on taloudellisesti kannattavaa, mutta uudistavassa toiminnassa valitaan taloudellisesti kannattavista vaihtoehdoista se, joka mahtuu maapallon ekologisten rajojen ja sosiaalisten minimivaatimusten sisälle. Talouden rooli muuttuu itseisarvollisesta tavoitteesta työkaluksi – se ei enää ole häntä, joka heiluttaa koiraa.

Uudistavan toiminnan esimerkkejä

Uudistava maanviljely parantaa maaperän kasvukuntoa, mikä sitoo hiiltä ilmakehästä, vähentää ravinnevalumia vesistöihin, vahvistaa biodiversiteettiä sekä parantaa satotasoja ja viljelijän taloutta. Samaan aikaan, kun lukuisat suomalaiset viljelijät siirtyvät yhä vahvemmin uudistavaan viljelyyn, ruokaketjun yritykset tukevat viljelijöitä muutoksessa eri tavoin. Pitkällä aikavälillä uudistavasta toiminnasta tulee toivottavasti normi ruokajärjestelmässä.

Jakamistaloudessa esimerkiksi auton voi lainata sen ostamisen sijaan tai ostaa kunnostetun puhelimen. Tällaiset kiertotalouden liiketoimintamallit pakottavat lineaarimallin toimijat miettimään liiketoimintalogiikkaansa, kun kertakulutuksen kysyntä vähenee. Samalla käännetään lineaaritalouteen perustuvaa järjestelmää kiertotalousmalliksi, jolloin järjestelmä uudistuu ja paranee.

Kuluttaja voi vaikuttaa järjestelmien muuttumiseen jättämällä turhat tavarat ostamatta, suosimalla laatua ja kierrättämällä.

Muutos askel kerrallaan

Uudistamisen periaatteet soveltuvat kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan politiikasta ja viranomaistoiminnasta kansalaisjärjestöihin, yrityksiin ja kuluttajiin. Muutos ei tosin tapahdu hetkessä, mutta jostain on aloitettava. Meistä jokainen voi kysyä itseltään, miten voimme muuttaa vallitsevia rakenteita, miten tuemme siirtymää kiertotalouteen, miten poistamme liikakulutuksen tai miten korjaamme muita rikki menneitä järjestelmiä, jotka eivät enää palvele meitä eivätkä maapalloa. Mitä sivistys ja yhteiskunnan edistys tarkoittavat?

Ympäristöllisen ja sosiaalisen epätasapainon korjaamisen eteen tehdään jo paljon, mutta tarvitaan vielä enemmän vauhtia ja kunnianhimoa. Uudistava toiminta tuo ajatteluun uuden näkökulman, joka antaa toivoa. Muutos tapahtuu askel kerrallaan. Tärkeää on oikea suunta ja mahdollisimman ripeä eteneminen – mitä aikaisemmin toimii, sitä helpompaa se on.

Kirjoitukseni on aluperin julkaistu Talouselämän Tebatissa 25.9.2021.

Tebatti: Onko kestävä kehitys tullut tiensä päähän? – ”Aiheutamme yhä enemmän haittaa kuin hyötyä” | Talouselämä (talouselama.fi)